Yö oli jälleen laskemassa mustan verhonsa ja oli aika mennä nukkumaan. Minulla oli tapana rukoilla iltarukous joka ilta. Vaikka olin vasta 8-vuotias, rukoilin omin sanoin. Mielessäni pyöri koulussa pidetty uskonnontunti enkeleistä. Muistelin miltä kirjassa kuvatut enkelit näyttivät. Toisessa kuvassa oli tummatukkainen lapsen kaltainen enkeli ja toisessa kaunis, pitkä, vaaleatukkainen enkeli.
”Rakas Jeesus. Jos se on sinun tahtosi, niin haluaisin nähdä enkelin. Aamen.”
Heräsin yöllä ja olin täysin pirteä. Isoveljeni nukkui toisella puolella huonetta kaikessa rauhassa. Nousin ja olin ilmeisesti matkalla vessaan, vaikka ei minulla siihen mitään tarvetta ollut. Avasin huoneemme oven ja katsoin vasemmalle käytävän päähän, työhuoneeseen, jossa oli täysin valoisaa. Ihmettelin, miksei vanhempani olleet herättäneet minua kouluun vaikka kello oli kirkkaasta valosta päätellen paljon. Kauaa en kerinnyt miettiä, kun katsoin oikealla seisovaa korkeaa, valkoista yliluonnollista hehkua hohtavaa hahmoa. Säikähdyksissäni juoksin vessaan piiloon ja rukoilin: ”Jeesus käske se pois mua pelottaa.” Kun raotin ovea, käytävällä oli täysin pimeää. Tajusin nähneeni enkelin, ja huomasin samalla, että minua ei pelottanut, ainoastaan suloinen rauhan tunne leijui ympärillä aina sydämeeni asti. Menin levollisena takaisin huoneeseeni, katsoin nukkuvaa veljeäni jälleen ja hymyillen kuiskasin ”Hyvää yötä.”
