perjantai 30. maaliskuuta 2012

Narsisteja, narsisseja

Nyt se kevätflunssa iski minuunkin sitten, vaikka kuinka yritin pistää vastaan. Tänään olenkin ollut sitten saikulla, ja en oikeastaan ole muuta tässä kerennyt tekemään kun lukemaan mielettömän hyvää kirjaa!





Suosittelen Minna Rissasen Sieluani et saa -kirjaa varsinkin, jos itse olet joutunut narsistin uhriksi. Kirja kertoo Minna Rissasen arjesta narsistin kanssa, miten hän pääsi pois suhteesta ja ennen kaikkea, miten hän toipui kaikesta. Luin kirjan melkein yhdeltä istumalta, vaikka välillä lukeminen oli raskasta, koska  menneisyydestäni alkoi nousemaan muistoja ja asioita, jotka olin haudannut jonnekkin. Toisaalta kirjan lukeminen havahdutti minut huomaamaan, miten pitkälle olen itse päässyt toipumisprosessissani. Välillä oikein nauratti, että tuohan kuulostaa ihan minun menneisyydeltäni. Sain selityksen myös vuosien takaisiin omituisiin vaiheisiini, joita en ole osannut nimittää kuin jonkinlaisiksi kriiseiksi. Kirjassa kuvataan, miten kirjoittajalle tulee suhteesta toipumisen alettua erilaisia jaksoja, kuten euforinen jakso, jossa kirjoittaja viilettää menemään, kun tajuaa päässeensä turvaan vankilasta, jossa eli. Tämän jälkeen hän romahtaa ja masentuu, voimavarat eivät meinaa riittää edes pyykin pesemiseen. Kirjoittaja käsittelee menneisyytensä asioita, alkaa pala palalta eheytymään ja löytämään oman identiteettinsä, ihmisarvonsa ja itsetuntonsa. Kirja vastasi minulle kysymyksiin, joita itse olen pohtinut pitkään: Miksi minä jouduin narsistin uhriksi? Miksi en ymmärtänyt ajoissa, millaisen ihmisen kanssa olin tekemisissä? Miksi Jumala antoi minulle tapahtua sellaista? Miksei kukaan muu huomannut tai tehnyt mitään?

En lähde tällä kertaa avaamaan menneisyyttäni ja kokemuksiani sen tarkemmin, kirjoitan niistä kyllä vielä. Minusta tuntuu, että olen saanut kasattua kokemukseni pakettiin, saanut eheytyä, antaa anteeksi ja unohtaa. Toipumisprosessini aikana sietämättömintä oli, etten saanut ajatuksistani, tunteistani tai mistään kiinni, en ymmärtänyt itseäni ja sitä, mikä minua vaivasi, sille ei ollut nimeä. Kirjan luettuani sain lopuillekkin asioille ja tunteille nimen ja selityksen, miten helpottunut olenkaan siitä.

Jep jep, että sellasta. Kaikille narsisteille, uhreille ja pääsiäisen odottajille narsisseja ja hyvää viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti