torstai 13. syyskuuta 2012

Mielipiteeni mielipiteistä.

Tänään mielipiteistä. Minua rupesi eilen huvittamaan, kun puhuimme Kimmon kanssa hänen aamuvuorostaan. Yllättäen minulla löytyi mielipide, moneltako heidän firmassaan kannattaisi aloittaa aamuvuorot. Tällä hetkellä aamuvuorot alkaa viideltä, ja loppuu yhdeltä, mutta töitä ei voi kunnolla alkaa yleensä tekemään kun vasta kuuden aikaan, koska mikään paikka ei ole auki vielä. Minulla oli siis mielipide, että kuudesta kahteen olisi sopiva työaika, ja vain sen takia, että Kimmo pääsisi töistä suhteellisen ajoissa pois töistä, vaikka joutuisikin heräämään varhain, mikä ei häneltä oikein luonnistu. Oli siis oma lehmä ojassa.. ja lisäksi, enhän minä tiedä heidän työstään yhtään mitään ja silti niin kovasti olin kertomassa miten heidän tulisi toimia.

Minulta siis yleensä aina löytyy mielipide asiaan kun asiaan ja se ärsyttää monesti ihmisiä. Olen pohtinut, onko se väärin olla aina jotain mieltä, tai ilmaista mielipidettään. Joskus on ihan sopivaa pitää suu kiinni, aina minun mielipiteelläni ei ole mitään merkitystä, eikä sitä myöskään tarvi silloin välttämättä ilmaista. Siinä on siis opettelemista! Olen myös huomannut sen, että minulta yleensä monet odottavat mielipidettä, koska he ovat varmasti tottuneet siihen, että sellainen löytyy. Joskus harvoin käy myös niin, että sellaista ei ole. Jos joku kysyy: "mitä minun tulisi tehdä?", en välttämättä jaksa edes sanoa mitään, koska olen niin monta kertaa joutunut huomaamaan, että harvemmin ihmiset tekevät niin kuin heitä kehoitetaan, elleivät he halua oikeasti toimia niin.

Onneksi saa muuttaa mieltään. Minä olen muuttanut mielipidettäni aika monessakin asiassa. Ennen minulla oli joissain asioissa niin mustavalkoinen ajattelutapa, että aivan hirvittää jälkikäteen. Sehän on yksi varhaisista puolustusmekanismeistä, halkominen eli lohkominen. Asiat lohkotaan joko hyväksi tai pahaksi. Tämän puolustusmekanismin käyttäminen kuuluu yleensä murrosikään, ja aikuisiällä näin ehdottomasti ajattelevalla ihmisellä tulee todennäköisesti olemaan paljon ihmissuhdeongelmia ja se vaikeuttaa yhteisössä elämistä. No näinhän minun kohdallani oli. Mutta mikä minussa laukaisi tälläisen ajattelutavan? En osaa vastata siihen, ehkä joskus osaan. Ainut mikä minulla tulee mieleen, on silloinen päihteiden käyttö ja masennus ym.. Mutta ei siitä sen enempää kun en tiedä.

Asioilla on aina kaksi puolta, mutta riittääkö se? Pitäisi vielä kyetä näkemään asiat siinä välissä. Ainakin minä haluan pyrkiä siihen, ja minun on pakkokin ammattini puolesta. Jos ajattelisin mustavalkoisesti esimerkiksi omasta elämästäni ja menneisyydestäni, se tarkoittaisi sitä, että joko minua on kohdeltu väärin tai että minä olen tehnyt väärin. Ei minun vaikeuksiini ole kukaan pelkästään syyllinen, en edes minä. Minulle on tehty pahaa, ilman, että olisin voinut vaikuttaa asiaan. Minä olen tehnyt pahaa ja niin edelleen. Kaikkeen liittyy aina niin paljon kaikkea. Mikään ei ehkä turhauta minua enempää kuin se, että pyöritellään eri ääripäitä. Esimerkiksi jos sanon, että "ei saa miellyttää", jonkun on pakko lisätä, että "niin ei saakkaan, mutta ei myöskään aina voi ajatella vain itseään.." Aijaa, ei vai?? Kyllä minä tiedän, että on yö ja päivä, mutta mitä kaikkea sen aikana tapahtuu, siihen kannattaa keskittyä. Tai minä ainakin mielummin keskityn.

Olen miettinyt, että sen tiedon ja kokemuksen valossa muodostan tämän hetkiset mielipiteeni, mitä minulla on ja kun tietoa ja kokemusta tulee lisää, minä saan muuttaa mielipiteitäni ja kasvaa. Tässä mielipiteeni mielipiteistä.. Ehkä ensi kerralla keksin jotain mielenkiintoisempaa kirjoitettavaa, kiinnostaakohan ketään muuta miettiä tälläisiä asioita, onko nämä itsestäänselvyyksiä?




2 kommenttia:

  1. Mun mielestä ainakin oli mielenkiintosta lukea mielipiteistä. :) Pisti ajattelemaan omaakin mielipiteiden ilmasua ja niiden muodostamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva! En mä sit iha turhaa kirjottele näitä löpinäitä! Ja kiva saada kommenttia, tällä sivulla on aika hiljasta ollunna :D

      Poista