sunnuntai 11. marraskuuta 2012

"Empatia on manipulaation pikkuveli - sarkasmi vihan sukulainen."


Minun piti kirjoittaa aivan toisesta aiheesta, mutta tästä tekstistä tuli nyt jotain ihan muuta.

"Empatia on manipulaation pikkuveli - sarkasmi vihan sukulainen." -Janne Viljamaa, Pidä puolesi: irti narsistin hampaista.

Olen kertonut aijemmin katkerasta vanhasta naisesta, jonka anteeksiantamattomuus ja viha olivat niin näkyvää, että se oikein ryöppysi hänestä. Viha ja katkeruus voivat esiintyä toisellakin tavalla. Joskus sarkastiset jutut pistävät korvaani, sieltä takaa paistaa viha.

Janne Viljamaa sanoo kirjassaan, että sarkasmi on vihan sukulainen, se on totta. On suorastaan raskasta olla erittäin sarkastisen ihmisen seurassa, sellaisen ihmisen, joka on myrkyttänyt itsensä katkeruudella. Vitsiksi naamioidut heitot ovat yleensä pisteliäitä, ivallisia ja loukkaavia.

Sarkasmi tulee muinaiskreikan sanasta "repiä lihaa." Minulle tulee mieleen katkera ihminen, joka raatelee toisia ihmisiä huumoriksi naamioidulla vihallaan. Sarkastisen jutun kohteeksi joutuneelta loukkaantuneelta henkilöltä saatetaan kysyä: Eikö sinulla ole ollenkaan itseironiaa?

Ironia ja sarkasmi eivät ole synonyymejä, sarkasmi on ironian alatyyppi. Se, mikä nämä erottaa on, että sarkastisella kommentilla on aina uhri. Ironia tulee kreikan sanasta "teeskentely" ja ironiastakin sanotaan, että se on monesti katkeraa ja se on usein peitelty hyökkäs tai loukkaus.

Itseironia on nimensä mukaisesti ihmiseen itseensä kohdistuvaa. Minun mielestäni ihmisen tulee kyetä nauramaan itselleen, ainakin minun on helpompi selviytyä asioista, kun kaikkea ei ota niin vakavasti. Olen tavannut kyllä sellaisiakin ihmisiä, joiden "itseironia" on selvää itsesäälissä rypemistä ja itseensä kohdistuvaa ivaa. Näillä ihmisillä on usein huono itsetunto ja he kokevat, että ovat jotenkin epäonnistuneita ja surkeita.

En tarkoita, että ironia ja sarkasmi ovat mielestäni poikkeuksetta katkeran ihmisen peiteltyjä hyökkäyksiä ja lihan repimistä, vaan sitä, että on tärkeä kiinnittää huomiota missä "hengessä" asioita sanotaan. Sanonta "rakkaudesta se hevonenkin potkii" sopii tähän siinä mielessä, että joskus tälläisen huumorin takana on oikeasti rakkaus, ja tarkoituksena on "kiusata" ihmistä kenestä pitää ja tehdä se kaikella hyvällä.

Minusta mielenkiintoinen aihe. Pitääkin alkaa kiinnittämään huomiota enemmän omiin juttuihin, ja varsinkin siihen, ettei itse alennu siihen ns. lihan repimiseen! Hauskaa sunnuntaita!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti