maanantai 18. maaliskuuta 2013

Elämää Härmässä..

Härmään on nyt asetuttu ja ollut kyllä hienoa! Nyt ei jokainen päivä vain toista itseään. Tämä on hyvä irtiotto. Aluksi ajattelin, että hiljaisuus alkaisi ahdistamaan, mutta kyllä tämä on tehnyt ainoastaan hyvää. Pakko myöntää, että välillä on käynyt mielessä ajatus, että entäs jos tänne oikeasti joskus vielä palaisi, mutta ei nyt ehkä kuitenkaan. Tunnetusti en ole ollut mitään suosituimpia henkilöitä täällä päin ja pienet paikkakunnat yleensä on niitä, missä ihmiset tietävät asiasi paremmin kuin sinä itse..

Nyt kun palaisin tänne, mietin mitä tässä vuosien aikana on tapahtunut. Elämässä en ehkä sinänsä ole saavuttanut mitään, mutta itse olen muuttunut paljonkin ja monessa asiassa olen taas sama Johanna kun aina ennenkin. Minussa on huonot puoleni, eikä kaikki tule koskaan katoamaan, vaikka miten paljon itseäni yrittäisin työstää. Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka pitävät minusta silti ja hyväksyvät minut tälläisenä kun olen.

Minulla on täällä muutama hyvä ystävä, jotka ovat olleet kauan elämässäni. Mukava huomata, että vaikka yhteydenpito on jäänyt välillä vähemmälle, silti mikään ei ole muuttunut. Yhtenä iltana istuin erään kaverin luona ja mietin vain, että täällä minä nyt olen ja tuo on tuossa, ompa omituista, mutta kivaa. Olen varmaan kirjoittanut aijemminkin, että minun on vaikeaa luottaa ihmisiin ja näyttää kuka oikeasti olen, mutta täällä ystäväni tuntevat minut, eikä minun oikein auta muuta kun olla sitä mitä minä olen, koska he näkevät lävitseni. Toisaalta se on aika helpottavaa, mutta välillä minua pelottaa, mitä he ajattelevat siitä, että en olekkaan muuttunut tämän paremmaksi vuosien aikana. Voi että mitä turhanpäiväistä paskaa minäkin mietin, ketähän tätäkin kiinnostaa lukea. Ärsyttää kun en välillä muista, että ihmiset varmasti miettivät joskus jotain muutakin kun minua.

Koko elämä on ihan auki. Aika hienoa, että voin tehdä oikeastaan mitä vaan ja mikään ei sido minua. Kun palaan takaisin Tampereelle, haluaisin aloittaa jossain uudessa työpaikassa ja jatkaa opiskelua. Harmi kun näitä lapsuuden ystäviä ei voi ottaa mukaan..

On niin ihanan rauhallinen olo. Nyt tiedän, mitä oikeasti tarkoittaa kun "sielu lepää.." Kieltämättä minulle ne tärkeimmät ihmiset ovat aikalailla täällä, nyt sen oikeastaan ymmärtää. Kyllä elämä on taas mukavaa ;)

Syntymäpäivänä Tessun kanssa.. Ollaan löydetty tämän tyhmän koiran kanssa yhteinen harrastus eli lenkkeily.. Oikeastaan ihan hyvää seuraahan tuo on, vaikka juoksemisesta ei kyllä tule mitään kun tuon on pakko jääde haistelemaan jotakin paskaläjää...



Sitten ajattelin saada itseni kesäkuntoon 2013 ja tällä kertaa ihan oikeasti, mutta Pirkon ruoat ja tämä ylensyönti ei nyt ole välttämättä oikein vienyt asiaa eteenpäin, mutta kyllä tässä kerkeää. Olen  niin urpo, että otin mahastani kuvan ennen Härmään lähtöä, että voin tarkistaa välillä olenko lihonut .. voi voi näitä mun juttujani.. :D