Ihanaa, syksy alkaa! Se onkin lempi vuodenaikani. Tänä syksynä on edessä uudet haasteet ja muutosta ilmassa!
Aloitin opiskelun Pirkossa aikuiskoulutuksessa ja suoritan kesken jääneet lähihoitajan opinnot loppuun. Ei tule kyllä nyt ihan heti mieleen ketään, kellä olisi yhtä pahasti jääneet opinnot roikkumaan kun minulla! Olen keskeyttänyt opintoni ainakin kaksi ellen kolmekin kertaa ja joutunut vielä kertaamaan kakkosluokan liiallisten poissaolojen vuoksi! Heh, nyt vaan naurattaa, mutta voi sitä häpeän ja epäonnistumisen tunteen määrää, mitä koin. Elämänhallintani olikin siihen aikaan hakusessa ja olin todella masentunut. Toimintakykyni oli tasan nolla, olin vain ahdistunut ja lamaantunut, lopulta päätin laittaa pillit pussiin kokonaan. Annoin itselleni luvan antaa periksi, ja aikaa toipua, kyllä kannatti! Työkokemustahan tässä on karttunut ja nyt voin henkisesti ja varmaan fyysisestikkin paremmin kuin koskaan. Omakohtaiset kokemukset mielenterveys- ja päihdeongelmista ovat nyt kääntyneet vahvuudeksi ja arvokkaaksi tiedoksi ja ymmärrykseksi ihmisiä kohtaan, jotka niistä kärsivät. Nyt ymmärrän, etten olisi voinut edes ajallaan valmistua ja hypätä työskentelemään mielenterveys- ja päihdeongelmaisten kanssa, koska olin itse niin keskeneräinen, enkä ollut selättänyt ja käsitellyt omia ongelmiani. Mutta nyt puhaltaa uudet tuulet ja olen niin innoissani, että vihdoin saan tutkinnon suoritettua loppuun. Kaiken lisäksi minua on alkanut tosissani kiinnostaa opiskelu psykiatriseksi sairaanhoitajaksi, ja luulen, että haen ensi syksynä tammikuussa 2014 alkavaan koulutukseen. Ja mistäs sitä tietää, että jos tuo kaikki toteutuu, päättäisin vielä jatkaa psykoterapeutiksi? Heh, ei nyt mennä asioiden edelle, yksi asia kerrallaan!
Työskentelen edelleen siis kotihoitajana ja suoritan opintoni näyttötutkintona, ja jos kaikki menee niin kuin pitää, valmistun ensi keväänä. Ei tässä kovin paljon enää puutu, nuorisopuolella suoritin 95,5/120 ov eli olen käynyt jo puolet mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelmasta. Valmistujaisia en periaatteestakaan kehtaisi pitää, siinä olisikin naurussa pitelemistä kun sukulaismummot ihmettelisivät kuinka valmistuminen saattaa jollain kestää 6 vuotta :D Minähän olen vain erittäin perusteellinen opiskelija kun halusin käydä koulun kahteen kertaan.. ;)
