perjantai 27. huhtikuuta 2012

Ajatuksia

Ihanaa, kyllä se kesä kohta tulee :)! En tiedä, mistä tätä virtaa riittää, joka päivä aamusta iltaan on pakko touhata jotain. Työkin on onneksi sellaista, että saa mennä paikasta toiseen ja tekemistä riittää. Asiakkaatkin nauraa, että Johannan vauhti on 100 kilometriä tunnissa. No onko tuo toisaalta joku ihme, että nautin niin paljon siitä, että saan tehdä kaikkea, sisustaa, käydä ostoksilla, pestä ikkunoita, siivota, järjestellä vaatekaappia, mitä vaan, koska masennuksen selättämisen jälkeen osaan nauttia jokaisesta päivästä ihan eri tavalla. Takana on viinan kanssa läträtyt vuodet ja krapulat ja nyt jokainen selvä päivä tuntuu niin ihanalta ja ihmeelliseltä.

Kyllä se on totta, että koti kuvaa ehkä parhaiten, millainen ihminen on, tai voiko ihminen hyvin. Kun muistelen, millainen asuntoni oli silloin, kun makasin päivät pitkät kotona masentuneena, on kyllä kaikki muuttunut huomattavasti. Ennen elin roskan ja lian keskellä. Voin paljastaa, että koko vaatekomeroni oli lattiasta kattoon täynnä jätesäkkejä, jotka taas sisältivät roskapusseja, joita en toimintakyvyn ollessa nolla, jaksanut viedä roskiin. Asunnon lattiaa tuskin näkyi ja kaikki huonekalut olivat rikkinäisiä tai muuten vaan rumia ja likaiset astiat lilluivat paskaisessa tiskivedessä. Jääkaapissa oli valo ja korkeintaan jotain homehtunutta ruokaa. Nyt oikeastaan kaikki huonekalut ym on mennyt uusiksi, kotona ollessa en muuta melkein teekkään kun siivoan ja laitan paikkoja hienoksi. Jääkaappi on täynnä terveellistä ruokaa ja kilisevät kaljapullopussit ovat historiaa. Joskus kun läheinen on masentunut, ei sitä välttämättä huomaa, eikä ehkä masentunut itsekkään tajua voivansa huonosti. Silloin varmaan täytyisi hälyytyskellojen soida, jos oma tai läheisen koti näyttää samalta kuin aijemmin kuvailemani läävä, minkä keskellä elin. Ulkonäkökin kertoo paljon. Ihminen, joka on syystä tai toisesta väsynyt, stressaantunut, masentunut tai jotenkin muuten voi huonosti, ei jaksa panostaa ulkonäköönsä. Kaikki ei tietenkään halua laittautua sen kummemmin, eikä tarvitsekkaan, mutta hygienian laiminlyönti ja likaiset vaatteet puhuvat puolestaan. Usein kun työni puolesta istun bussissa ja kuuntelen ihmisten puhuvan, järkytyn siitä, miten monien suusta tulee hyvin negatiivispainotteista tekstiä. Raamatussakin sanotaan: "Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu." (Matt. 12.34) Se on niin totta. Jatkuva valittaminen, toisten haukkuminen ja syyllistäminen, itsesäälissä rypeminen tai vihaisuus kertovat paljon ihmisen sydämentilasta. Tälläinen ihminen voi huonosti, ja saa ympärillä olevatkin voimaan huonosti! Ihminen voi syyttää olosuhteita ja sen hetkistä tilannettaan, mutta asioille voisi monesti tehdä enemmän kuin osaisi kuvitellakkaan, kuten hakea apua, asennoitua positiivisesti, kieltäytyä ajattelemasta tuhoavia ja myrkyttäviä ajatuksia, lopettaa seurustelu sellaisten ihmisten kanssa, jotka saavat voimaan huonosti. En tarkoita, että aina tulisi pyrkiä olemaan iloinen ja onnellinen, tottakai elämä tuo tullessaan kriisejä ja vaiheita, jotka on vain käytävä läpi. Juuri sitä tarkoitan, että asiat on käytävä läpi, käsiteltävä. Ei saisi jäädä paikoilleen ja katkeroitua. Voihan sitä viettää lopun elämänsä itsesääliriippumatossa loikoillen ja syyttää toisia omasta surkeudestaan, mutta ei kovin fiksu valinta. Kun olin masentunut, minuun kolahti lause: "Ihminen on omien valintojensa summa." Suutuin. Ajattelin, että jaa onko se minun valintani, että läträän täällä viinan kanssa päivästä toiseen, olen masentut ja pettynyt ja psyykkeeni on riekaleina?? Pieni ääni pääni sisällä sanoi, kyllä on. Mietin ja pureskelin asiaa, tulin kokoajan varmemmaksi siitä, että voin syyttää eniten itseäni. Kuka pakotti ryhtyä seurustelusuhteisiin, jotka olivat tuhoavia? Kun olisi pitänyt lähteä, miksi jäin? Kuka käski alkaa hukuttaa murheet viinaan ja huumeisiin, miksi en hakenut apua, tai kertonut kenellekkään kuinka paha olo minulla oli? Väärät valinnat ja niiden seuraukset. Siinä se. Kun ymmärsin lakata syyttämästä muita tilanteestani ja otin vastuun itselleni, myös pois pääsy kuilusta alkoi muuttua todeksi, koska niin kauan kun syytin muita, oletin, että se on heidän tehtävänsä myös muuttaa minun elämäni. No, eihän se niin mene. Otin vastuun, ja mikä tärkeintä, annoin itselleni anteeksi kaikki väärät valinnat, lupasin itselleni, että kaikki muuttuu vielä.

Aloitin siitä, että tarkkailin, mitä ajattelin. Minullahan on lupa valita, mitä ajattelen, kaikilla muillakin on. Järkytyin siitä, miten negatiivisia ajatuksia pyörittelin mielessäni. Tiesin, että asialle täytyi tehdä jotain. Asunto, missä elin, oli täysi läävä, eihän sellaisen keskellä kauhean positiivisia ajatuksia tulekkaan. Menin pitkille kävelyille luontoon. Etsin mitä ihanempia paikkoja. Ajattelin luontoa, miten ihmeellistä ja kaunista kaikki on. Kun menin kaupungille, ajattelin vastaan tulevista ihmisistä kaikkea hyvää, kuten kuinka kauniit hiukset jollakin on, miten hienot vaatteet tai kaunis hymy, vartalo, mitä vaan. Ajatukset saivat minut hymyilemään, ihmiset hymyilivät takaisin, mikä sai olon vieläkin paremmaksi. Aina, kun surkeus ja paha olo meinasivat saada taas vallan, pysähdyin tarkistamaan, mitä ajattelin. Tartuin negatiiviseen ajatukseen ja käänsin sen positiiviseksi, enkä antanut sen lannistaa, tai kieltäydyin ajattelemasta asiaa, jos se oli merkityksetön ja turha. Kun tarpeeksi kauan jaksaa taistella mielensä kanssa, lopulta positiivinen ajattelutapa automatisoituu. Niin kävi minullekkin. Kun mieli alkoi voida hyvin, alkoi se näkyä myös ulos päin. Sain voimavaroja, mitä en tiennyt omistavanikaan. Jaksoin siivota, laittautua, menin töihin, aloin urheilla, sain lisää ystäviä ja löysin ihanan miehen. Tunteemme tulevat pitkälti omista ajatuksistamme. Eli me voimme vaikuttaa hyvin paljon tunteisiimme. Minä aina luulin, että olen vain luonteeltani ailahteleva, ja ettei sille tunteiden vuoristoradalle voinut mitään. Kun ymmärsin, että negatiiviset ajatukset saavat olon tuntumaan huonolta ja positiiviset ajatuksen saavat olon tuntumaan hyvältä, halusin entistä enemmän jatkaa taistelua mieleni kanssa. Lopulta myös tajusin, miten huonosti alkoholin käyttöni sai minut voimaan, se oli pahin viholliseni. Hetkeksi se toi helpotuksen pahaan oloon, mutta hinta hetkellisestä hyvästä olosta oli liian suuri. Menetin lähes kaiken. Onneksi voi aina aloittaa alusta, eikä koskaan ole liian myöhäistä. Elämä voi muuttua.

Ihanaa vappua kaikille! Muistetaan nämä:

-Olemme omien valintojemme summa
-Ajatukset muodostavat tunteemme
-Keskitytään ajattelemaan positiivisesti ja sitä kautta keräämään voimavaroja
-Pidetään itsestämme huolta, eletään terveellisesti
-Lakataan arvostelamasta muita, omassa itsessäkin riittää tekemistä ihan varmasti



sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Haaveilua häistä

Unelma häät.. Punaisia ruusuja, mustaa pitsiä, valkoisia ja punaisia helmiä.. niistä olisi unelmahäät tehty! En ole kyllä vielä kihloihinkaan asti päässyt, mutta voin paljastaa, ettei enää kauaa tarvi odotella ja hääjuhla olisi näillä näkymin ehkä vuoden tai parin päästä? Riippuuhan se asia myös toisesta osapuolesta.. No ei sen väliä, nyt vasta haaveillaan!

Iltaisin olen kuluttanut aikaa tutkimalla netistä kuvia ja eri tyylejä hahmottaakseni, mikä voisi olla se minun juttuni ja olen päässyt siitä jo aika hyvin selvyyteen. Enää puuttuu raha! Sen puolen jätän mielelläni sulhasen hoidettavaksi. Hääpaikan täytyisi olla viihtyisä, ei mikään liian hieno, jos löytyisi järven läheisyydestä, aina parempi! Häät saisivat olla aika pienet, noin kuudenkymmenen ihmisen bileet. Kaasokin on jo valittuna, olenkohan hänelle kertonut asiasta?

Olemme ajatelleet mennä naimisiin ehkä maistraatissa, hiljaa hiljaisuudessa ja järjestäisimme hääjuhlan vasta myöhemmin, saisi sitten rauhassa valmistella kaikkea.

Kun kerroin Kimmolle haluavani häiden väriteemaksi mustaa, punaista ja valkoista, hän tuumasi heti, että jaa meille on sitten kunnon gootti-häät tulossa. Miehet.. Minun mielestäni nuo alla olevat kuvat eivät näytä kovin goottihenkisiltä..

Katsoinkin tuossa hetki sitten ohjelmaa häät sulhasen tapaan. Minä taidan kuitenkin meidän häissämme haluta vaikuttaa asioihin, en ihan uskaltaisi Kimmon antaa päättää kaikkea.. Voisi tulla ero jo hääpäivänä..

Kimmo makaa sohvalla.. Kysyin: - Kosiksä mua tässä kuussa? - Jaa tässä kuussa? - Niin!? - Noo jos sitä tuossa loppu kuusta sitten..

Jaa-a, ei kuulosta kauhean vakuuttavalta :D Haaveilulinjalla jatkan siis, mutta ei se mitään, se on ilmaista!


















Harju

Kävimme Kimmon kanssa epilänharjulla aamulenkillä. Odotan jo niin paljon kevättä! Joskus muutama vuosi taaksepäin löysimme ystäväni kanssa harjulta harjukuopan eli supan, joka on syntynyt jääkauden jälkeen. Jäätikön perääntymisvaiheessa maaperään hautautui jäälohkareita, kun jäälohkare suli, päälle jäänyt hiekka romahti ja tällä tavalla syntyi näitä suppia. Epilänharjun suppa on aika pieni, mutta upea varsinkin keväällä, se on ihan täynnä sinivuokkoja! Pakko kyllä tänä keväänä mennä ottamaan kuvia, jos saisin hankittua jonkun hyvän kameran siihen mennessä. Harjulla sijaitsee myös minun "miettimiskiveni", muutama vuosi taaksepäin, kun olin vielä masentunut, menin aina kivelle istumaan, katsomaan korkealta harjulta järvelle ja miettimään elämääni. Kyllä niiltä reissuilta löytyi monesti vastauksia päässä pyöriviin kysymyksiin.



Monesti kierrän tohlopinjärven samalla kun käyn harjulla. Sielläkin on niin ihanaa keväällä ja kesällä, tässä jotain kuvia, joita olen kännykällä räpsinyt matkan varrelta!






http://www.tampere.fi/tiedostot/53TVC6kff/tohloppi.pdf Kaikki vaan keväällä luontopolulle, ihania paikkoja täynnä tämä Tohloppi-Epilä!