Vastaus on EI.

Päivitin blogini talvea varten. Miten voisin kuvailla, ehkä tälläinen dramaattinen, tumman romanttinen on tyyli, josta pidän. Rakastan mustaa pitsiä, valkoisia helmiä ja punaisia ruusuja! Kaikkia edellä mainuttuja haluaisin käyttää tulevissa häissämme, mutta näillä näkymin niistä on tulossa kesähäät, joten koristelut ym saisivat olla kyllä vähän raikkaammat ja kesäisemmät, katsotaan nyt sitten..

Minulle tarjoutui mahdollisuus erääseen asiaan, jota minun täytyi paljon miettiä. Olin periaatteessa unelmoinut tälläisestä mahdollisuudesta koko elämäni, mutta jokin tarjoukseen tarttumisessa ahdisti. Jouduin punnitsemaan, mikä minulle on tärkeintä. Olisin saanut aika helpolla käydä valmiiseen pöytään, mutta se olisi vaatinut minulta luopumista omasta tyylistäni, ainakin jossain määrin. Ymmärsin, että olen aina ollut sellainen omantien kulkija, ja minulla on ollut aina oma tyylini, joka on vaihdellut milloin mitenkin. Minulla on siis muuntautumiskykyä, mutta se tapahtuu omilla ehdoillani ja siihen suuntaan, mikä tuntuu hyvältä ja omalta. Jos yhtäkkiä minulle saneltaisiin, miten minun tulisi pukeutua ja käyttäytyä, ahdistuisin totaalisesti, niin kuin varmasti moni muukin ihminen. Minulla on yleensä asiasta kuin asiasta mielipiteet, en voisi kuvitella, miten kestäisin, jos mielipiteelläni ei olisi arvoa jossain asiassa, missä olisin mukana, täytyisi vain toimia sen mukaan, miten toiset parhaaksi näkevät. Ihan kuin oranssin pitäisi olla yhtäkkiä harmaata. Siltä minusta tuntuisi. Ehkä minulla menneisyys kummittelee siinä määrin, että mieleen nousevat ajat, jolloin tietyllä tapaa kadotin itseni ja alistuin toisen ihmisen tahtoon. Kun kovan työn jälkeen löysin itseni ja toivoin kokemuksistani, minulla on pakonomainen tarve pitää kiinni kynsin ja hampain omasta itsestäni, ikään kuin se muuten vietäisiin minulta. Yleensä asioilla on taipumus mennä ääripäästä toiseen, ennen kuin ne löytävät sen kultaisen keskitien. Ehkä tämän vuoksi mielipiteenikin ovat olleet todella vahvoja. Sen mukaan miten kypsyyttä tulee, lopulta ymmärtää, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia, joistain asioista voi olla montaa mieltä ja niin edelleen. Mutta tästä "elämäni tilaisuudesta" sen verran vielä, että minä en siis tarttunut siihen. Minulle painaa enemmän, että saan pitää kiinni omasta tyylistäni ja olla sitä mitä olen, vaikka joutuisin itse kattamaan pöydät ja tekemään kaiken työn alusta asti. Se vaatii työtä, mutta samalla se tuo vapautta. Luovuus tukahtuu, jos se ei saa roihuita vapaasti sellaisenaan. Ja jos se saa palaa, siinä ei mitään sytytysnesteitä tarvita, sammukoot vaikka välillä, aina se syttyy uudestaan kuitenkin. Niin on ollut ainakin tähän asti.